Onko pakko jaksaa.. Taas eilen sain kuulla kuinka huora olen ja kuinka olen pilannut mieheni elämän. Yleensä kestän nämä haukut enkä enää välitä, mutta eilen en kestänyt. Purskahdin täyteen itkuun enkä tiennyt enää mitä tehdä. En vaan jaksa enkä kestä kuulla sanaakaan enää haukkumisia.
Kun olin purskahtanut itkuun sen jälkeen alkoi piinaava ja ärsyttävä kysely mikä on, mikä on? Jos et pian kerro mikä on niin hermostun ja lähden. Tarviko taas pilata tämäkin ilta… Miehen hiillostaessa tunnen vain kuinka koko ajan enemmän sulkeudun. Lopulta huudan ja käsken mieheni jättämään minut rauhaan. Hetken räyhättyään siitä kuinka aina järjestän riitaa ja kuinka sitä aina tahdon. Hän lopetti ja oli hiljaa.
Lopetin asioiden kertomisen miehelleni jo muutama vuosi sitten. Silloin kun joskus kerroin mikä minua vaivaa hän yleensä hermostui ja alkoi huutamaan ja haukkumaan. Enää en vaan halua edes kertoa mikä minulla on. En oikeastaan haluaisi puhua hänelle enää mitään..
Aamusti kun heräsin huonojen unien jälkeen. Tein aamutoimet ja olin lähdössä töihin kun mieheni kutsuu ja toivottaa hyvää naistenpäivää. Miten hän voi vain toivottaa hyvää naistenpäivää? Eilen hän haukkui minua niin pahasti ja nyt hän on unohtanut kaiken. Kun ei olisi mitään tapahtunut. En vaan jaksa esittää aina kun ei olisi mitään. Alan pikku hiljaa murtua ja väsymään. En odottanut elämältä tätä. Kulissielämää.. Kaikki on valhetta elämässäni..