Tuntuu jälleen, että elämä vaan potkii päähän ja nauraa paskasesti. Olen huomannut viime päivinä kuinka masennus on jälleen muistuttamaan itsestään. Masentunut koen olevani koko ajan, mutta se ei yleensä enää häiri minua. Olo on vain jatkuvasti väliinpitämätön ja väsynyt sekä fyysisesti että henkisesti. Nyt muutamien päivien aikana olen huomannut, että ahdistun herkästi ja olen vielä normaalia väsyneempi. Olen alkanut jälleen saamaan myös erilaisia paniikkikohtauksia. Mieleni tekee rajuja tepposia. Tuntuu vaan enään että haluaisin elämän loppuvan jo kun ei enään voimat riitä.
Eilen otin jälleen itseäni niskasta kiinni ja sanoin miehelleni tahtovani erota. Siitä alkoi jälleen vain riita. Mieheni päättää milloin eroamme en minä. Tämän jo tiesin, mutta jotenkin toivoin tilanteen muuttuneen.
Olen jo pitkään harkinnut lähtemistä pois. Lähtisin vaan… En kertoisi kenellekään minne. Aloittaisin kokonaan uuden elämän. En vain pysty jättämään lastani. Lastani joka aiheuttaa hyvin ristiriitaisia tunteita minussa. Välillä tuntuu että olisi lapsellekkin parempi vaan kun lähtisin…